Papunet

Päätin, että ykköset tutustuvat vähän laajemmin Papunetin hyviin sivuihin. Minullahan on koulumme Peda.net -sivuilla paljon linkkejä monille hyville sivuille, Papunet mukaan luettuna. Näin ollen jotkut ekaluokkalaiset olivat jo kokeilleet joitain juttuja. Mutta monia uusiakin asioita löytyi. Esittelin aluksi valkokankaalla mm. Papumarketin, muistipelit jne. 

Sitten oppilaat menivät pareittain koneille ja alkoivat tutkia sivuja. Olin avannut aloitussivun jo valmiiksi ajansäästämiseksi jokaiselle laitteelle. 

Tekemistä riitti koko tunniksi. Pareittain työskenneltässä monia juttuja ratkaistiin yhdessä, neuvottiin toinen toistaan ja harjoiteltiin myös vuorottelua.

Moni innostui kuuntelemaan esimerkiksi eri eläimistä löytyviä selostuksia. Aikamoinen kakofonia, mutta hauskaa!

Mukava tunti!

Ekaluokkalaiset ja Word!

Ekaluokkalaiset aloittivat tekstinkäsittelyyn tutustumisen. Tavoitteet olivat kunnianhimoiset: Kirjoita oma nimesi isolla alkukirjaimella, valitse haluamasi fontti ja koko, tallenna omaan kansioissaan verkkoasemalle ja tulosta. Näytin kaiken tämän tunnin alussa, minkä jälkeen yksi ykkönen totesi, ettei ymmärtänyt yhtään mitään. Lohdutin, ettei se haittaa yhtään mitään! Aikuiset auttavat, ei tarvitse osata itse! Meitä olikin ruhtinaallisesti kolme aikuista paikalla, minä, oma avustajamme sekä avustajaharjoittelija.  Olimme käynnistäneet koneet jo valmiiksi, kirjautuneet sisään ja avanneet sovelluksen.

Laitteita on niin, että oppilaat asettuivat niille pareittain ja päättivät, kumpi kirjoittaa ensin. Muutamat osasivat jopa sen ison alkukirjaimen tekemisen. Nimensä osasi jokainen kirjoittaa. Avun tarpeessa piti vain nostaa käsi. Me aikaihmiset säntäilimme hiki päässä oppilasparilta toiselle, mutta pian alkoivat ensimmäiset tulosteet ruksuttaa. Oppilaat hakivat oman nimensä tulostimen luota ja koristelivat sen puuväreillä. Alaosaan piti piirtää jotain mistä pitää.

Tuotokset koottiin kasaan vietäväksi oman luokkahuoneen seinälle. Lopputunnista osa halusi vielä pelata hetken.

Ekaluokkalaisten satuelokuva

Saimme tänään vihdoin valmiiksi jo keskellä syyslukukautta aloitetun ykkösten satuelokuvan. Elokuva on terminä ehkä vähän kyseenalainen, koska varsinaista liikkuvaa kuvaa ei ole. Mutta koska lopputulos on kuitenkin tehty Windowsin elokuvatyökalulla, ei nimitys ole mielestäni väärä.

Homma on edennyt niin, että jossain vaiheessa syksyä ekaluokkalaiset tulivat tvt-tunnilleni. Meillä siis on koululla yhdessä luokassa 11 pöytäkonetta ja muissa vain yksi, se opettajan pöydällä oleva. Joten vaikka ihanne olisi se, että tietotekniikkaa hyödynnettäisiin koko ajan, on pakon sanelemaa kuitenkin se, että eri luokat käyvät tietyillä tunneilla tietokoneiden ääressä.

No, tällä syksyisellä tunnilla laitoin dokumenttikameralla näkyviin tulosteen, jossa oli arpakuution silmälukuja ja sadun hahmoja. Päätimme valita neljä hahmoa ja noppaa heitettiin. Tarinan päähenkilöiksi valikoituivat prinsessa, prinssi, karhu ja muistaakseni kaksipäinen hirviö. Joitain keksittiin sitten matkan varrella lisää.

Tarinaa lähdettiin keksimään siltä istumalta. Oppilaat viittasivat, ehdottivat jatkoa ja yhdessä neuvotellen tarina syntyi. Minä kirjoitin sitä ylös niin, että teksti näkyi valkokankaalla. Ei tosin kovin moni vielä siinä vaiheessa osannut sitä lukea sujuvasti. 

Tarinaa muokattiin sitten niin, että sen sai jaettua luokan oppilasmäärän mukaisiin osiin. Näin jokaiselle saatiin yksi osa tarinaa kuvitettavaksi. 

Jokainen piirsi sitten Paint-ohjelmalla hiirtä käyttäen kuvan. Oppilaat olivat harjoitelleet kyseisen ohjelman käyttöä jo aeimmin, joten tulokset olivat nopeasti hienoja. Koneita ei riitä kaikille, mutta sopu antaa sijaa ja laitteiden ääressä vuoroteltiin. Tallensin kuvat luokan verkkokansioon niin, että kyseinen osa tarinaa oli kuvan nimenä. Olen aiemmin todennut tämän tyyppisissä jutuissa, että puutteellisesti nimetyt kuvat tai äänitiedostot tuovat myöhemmin ongelmia.

Kaikki tämä tapahtui jo ennen joulua. Ennätimme myös äänittää sadun niin, että jokainen luki omaan kuvaansa liittyvän kohdan. Osa selvisi siitä niin, että minä luin sen hänelle ja oppilas toisti sen muutaman kerran ennen äänitystä. Jotkut osasivat toki lukea jo itsekin. Hoidin äänittämisen silloin iPadilla, jota käytän sujuvasti, mutta en ole kuitenkaan mikään asiantuntija sovellusten suhteen. Latasin Recording Pro -nimisen sovelluksen tätä varten. Äänitys onnistui hyvin. Ja sitten lähdimme lomalle.

Kevätlukukauden alettua päätin editoida elokuvan. Toin kuvat oikeassa järjestyksessä elokuvatyökaluun ja lisäsin alku- ja lopputekstit. 

Sen jälkeen mietin, miten saisin äänitiedostot iPadistä läppäriin. Joku varmasti ähkii nyt turhautuneena, kun kerron, että kokeilin ensin niin, että tallensin mp3-tiedostot iPadin kuviin. No, ne muuttuivat mp4:siksi, eli videotiedostoiksi. Siirsin ne piuhalla läppäriin. Sitten siirsin ne järjestyksessä elokuvatyökalun uuteen projektiin, tallensin sen elokuvaksi ja latasin YouTubeen. Sitten käytin "Lataa YouTube" -sivua ja latasin videon mp3:sena. Aikamoinen härdelli siis!

Tuloksena olivat äänitiedostot yhtenä pötkönä. Toin sen siihen projektiin, jossa kuvat jo olivat ja aloin kuunnella, missä kohtaa pitää jakaa ääniraita. Ne olivat äänitteessä ihan liian lähellä toisiaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut kunnolla, vaan viimeisten sanojen viimeiset äänet olivat jatkuvasti seuraavan pätkän alussa. 

Seuraavana päivänä avasin taas iPadin ja lähetin alkuperäiset mp3-tiedostot itselleni sähköpostiin. Nyt ne olivat erillisinä. Mutta eipä onnistunut vieläkään. Jostain käsittämättömästä syystä elokuvatyökalun projektiin tuotujen mp3-klippien viimeiset äänet jäivät aina pois. Resurssinhallinnasta avattuna ne kuuluivat kokonaan, elokuvatyökalussa loppu jäi aina pois, tyyliin "Autiomaassa oli kuuma p...". Annoin periksi ja menin nukkumaan.

Tänään koulussa kerroin sitten oppilaille, että tarina äänitetätään uudelleen. Näin se olisi pitänyt tehdä alunperinkin! Olin edellisenä päivänä lisännyt niiden kuvien "alle" hempeän sadunomaisen kappaleen, jonka löysin Jamendosta. Sen tallensin sitten jo elokuvaksi. Avasin sitten uuden projektin ja toin tuon äsken tallennetun elokuvan sinne.  Tein näin sen vuoksi, että elokuvatyökaluun voi lisätä vain yhden ääniraidan. Näin ollen se musiikki oli jo valmiina. Mutta itse asiassa tämä oli tarpeeton toimenpide, sillä lisäsimme tarinan elokuvatyökalun "Tallenna selostus" -toiminnolla. Se voi olla projektissa toisen ääniraidan, esimerkiksi musiikin lisäksi.  

Muut oppilaat tekivät koneilla matikantehtäviä kivojen pelien parissa ja tulivat yksi kerrallaan luokseni äänitykseen. Emme käyttäneet erillistä mikrofonia, vaan kehoitin puhumaan kuuluvalla äänellä kohti kannettavan tietokoneen yläreunan reikää. Hyvin onnistui! Siirryin elokuvassa aina valmiiksi oikeaan kohtaan, jolloin lopuksi ei enää tarvinnut editoida. 

Projekti tallentui elokuvaksi nopeasti, liikkuvaa kuvaa kun ei ole. Latasin sen välitunnilla koulun YouTube-tilille ja valmista oli! 

Tässä se nyt on!

Oma peli ja muutakin matikkaa

Ekaluokkalaisilla oli kevätlukukauden ensimmäinen tvt-tunti heti ensimmäisen koulupäivän ensimmäisellä tunnilla. Päätimme säästää lomakuulumisista juttelun seuraavan päivän musiikkitunnille ja aloitimmekin heti työskentelyn.

 

Olin kirjoittanut liitutaululle (jota käytän enää todella harvoin) luvut 0-20. Oppilaiden tultua luokkaan kerroin heille, että teemme ihan oman pelin. Käytin siihen jo monta kertaa aiemmin kokeilua Classtools.net -sivuston pelientekokonetta.  Siihen pitää keksiä kysymyksiä. Helpointa on miettiä matematiikan tehtäviä. Yhtä vastausta kohden voi kuitenkin olla vain yksi kysymys, eli ei esimerkiksi 3+1 ja 2+2. Tämän vuoksi taululla oli ne vastaukset, jotka sitten ruksattiin yli sitä mukaa, kun joku keksi siihen laskun.

 

Minä istuin työpöytäni ääressä ja kirjoitin laskuja sovellukseen. Oppilaat näkivät tämän valkokankaalta. Laskut tulevat pelikoneeseen muodossa 5+3*8, eli "on yhtäsuuri kuin" -merkin tilalle tulee tuo *. Samalla tekniikalla tehtäisiin muutkin kysymykset, eli esimerkiksi kissa*a cat.

 

Kun kysymykset eli tässä tapauksessa laskut oli keksitty ja kirjoitettu, loin pelin ja kopioin sen jälkeen sen linkin. Ihan kaikki eivät laskua keksineet, mutta 13 on ihan riittävä määrä tähän.

 

Toin linkin koulumme Peda.net -sivulle ja neuvoin sitten oppilaille, miten sinne pääseekään. Koulun linkki on kaikilla koneilla lehtipuu-ikonin alla, joten lukutaidottomatkin löytävät sen aina helposti.

 

Tästä pääsette te muutkin kurkkaamaan ykkösten matikkapeliä, jos haluatte!



 

Samoilla kysymyksillä tai laskuilla voi pelata monia erilaisia pelejä.  Tässä on menossa muistipeli.

 



Tässä taas on sellainen versio, jossa voi ensin "kääntää" laskun näkyviin, miettiä sitten sen vastaus ja tarkistaa se sitten toisesta kortista.

Tämä on joitain oppilaita kovasti motivoiva räiskintäpeli, jossa oikeaa vastausta ammutaan tykillä.

Tässä on se erilaisten pelien valikko. Pelit ovat englanninkielellä, mutta se ei ykkösiä hidasta yhtään. He kokeilevat ja oppivat pian, mitä kohtaa pitää klikata.

 

Tässä on vielä yksi peliversio. Siinä pelihahmon pitää hypätä oikeaa vastausta päin.

Olin varautunut tekemään muita juttuja lopputunnista, mutta ykköset viihtyivät omien peliensä parissa koko oppitunnin.

 

Kummitoimintaa

Tänään ei ykkösten tvt-tunnilla tehtykään uutta kirjainvideota, vaan meillä oli kummitunti. Omat viidesluokkalaiseni aloittavat yleensä keskiviikkonsa ykkösten opettajan pitämällä uskonnontunnilla ja ekaluokkalaiset ovat minulla tvt-tunnilla. Tänään me yhdistimme voimamme.

 

Tunnin alku ei ollut varsinaista tvt:tä. Olin edellisenä päivänä miettinyt viitosten kanssa, mitä asioita sekä eka- että viidesluokkalainen voisivat kertoa itsestään. Listalle pääsi monta lempijuttua.

 

Tunnin alussa kummit ja kummioppilaat etsivät sopivan kolon itselleen meidän luokastamme ja viereisestä teknisen työn tilasta ja täyttivät lomakkeen, jonka olin oppilaiden ideoiden perusteella tehnyt. Minä kuvasin samalla oppilaspareja padilläni. Siirsin kuvat seuraavalla välitunnilla tietokoneelle ja tulostin. Viidesluokkalaiset liimasivat kuvat myöhemmin päivällä lomakkeiden yläreunaan jätettyyn tilaan ja liimasivat koko jutun vielä valitsemansa väriselle taustalle. Huomenna ykköset saavat ne seinälleen!

 

Ensimmäiset oppilaat olivat saaneet vastattua kysymyksiin jo parinkymmenen minuutin kuluttua ja tajusin, ettemme olleet juurikaan suunnitelleet varaohjelmaa. No, kehoitin viidesluokkalaisia valitsemaan itselleen ja kummilapsilleen (useimmilla on kaksi kummilasta), avaamaan sen ja menemään Oppi&Ilo -sivuille.



 

 

Ulkona paistoi aurinko, joten verhot oli vedetty ikkunoiden eteen. Onneksi ne ovat kivan väriset! Olen edelleen tyytyväinen valintaani.

 

Osa viidesluokkalaisista seisoi suosiolla, sillä ei tietokoneriviin millään mahdu kolmea tuolia jokaisen tietokoneen eteen. Oli hienoa nähdä, miten vastuuntuntoisesti ja asiallisesti isommat oppilaat ottivat tilanteen haltuunsa. Me kolme aikuista (ekan luokan ope, resurssiope ja minä) katsoimme melkein liikuttuneina, kuinka hienosti isojen ja pienten yhteistyö sujui. Ei jälkeäkään mistään esimurrosiästä!

Minulla oli työläppärini mukana, joten sen avulla saimme luokan konemäärän nostettua tilapäisesti juuri siihen kahteentoista, mikä oli tarve. Viidesluokkalaisiahan on juuri tusina.

 

Viides luokka on hyvin poikavaltainen, kun taas ensimmäisellä luokalla on paljon tyttöjä. Näin ollen monella pojalla onkin tyttöjä kummilapsina. Hienosti hoituu tämäkin!

Yksi poikatrio oli minun pöytäni ääressä. Heidän näyttönsä heijastui koko ajan valkokankaalle. Olin ohjeistanut viidesluokkalaiset lähinnä katsomaan ja neuvomaan. Se ei tuntunut haittaavan heitä.

S-kirjain ja satumetsä

Tänään oli taas kiva aloittaa päivä, kun ekaluokkalaiset pyrähtivät luokkaani. S-kirjaintiimi lähti iPad kainalossaan kuvaamaan. Muut istuivat pulpettien ääreen kuulemaan tunnin ohjelman.

 

 

Tänään ykköset piirsivät Paint-ohjelmalla pareittain kuvan satumetsästä. Näytin, miten ohjelma löytyy (olin siinä ennen tunnin alkua käynyt kiinnittämässä ohjelman jokaisen koneen käynnistä-valikkoon, eli se näkyi, kun klikkasi sitä vasemmassa alareunassa olevaa käynnistä-palloa.

 

Selitin, että työ tehdään pareittain. Tänään tämä parityöskentelyn harjoittelu oli vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin Paint-ohjelmaan tutustuminen. Kehoitin miettimään ensin, millainen satumetsä tehdään. Sen jälkeen piti piirtää aina vuorotellen ja jutella samalla, mitä toinen seuraavaksi tekee.  

 

Iloinen puheensorina vallitsikin luokassa. Joillekin luokkakaverin kanssa työskentely oli haastavampaa kuin jollekin toiselle, mutta niinhän sitä muitakin taitoja harjoitellaan, ennenkuin ne osataan!

 

Poikien metsissä oli ainakin alkuinnotuksen aikana paljon hämähäkinseittejä ja muuta sellaista, mutta hyvin he osasivat käyttää "peruutusnuolta" ja poistaa överimmät tuotokset. Hienoja satumetsiä syntyi jokaisella tietokoneella!

 

Jossain vaiheessa s-kirjaintiimi tuli takaisin luokkaan ja alkoi editoida tämän päivän elokuvaa.

 

Tällainen työtapa ei onnistuisi ilman kahta aikuista luokassa. Tänä vuonna meillä on resurssiopettajan tunteja riittävästi tähän, ensi lukuvuodesta en vielä tiedä. Ja täytyy muutenkin miettiä, onko mielekästä yrittää tehdä samalla idealla videoita ensi syksynäkin. Totta kai silloin täällä ovat ihan uudet ekaluokkalaiset...

 

Ehkä yksi tapa voisi olla se, että ekaluokkalaiset kuvaisivat juttujaan välituntisin vaikkapa koulukummiensa kanssa. Editointi voisi sitten onnistua luokassa. Lapset ovat todella taitavia.

 

Kävin taas näyttämässä, miten iMovie ohjelma toimii. Lapset oppivat välittömästi. 

 

Satumetsät edistyivät tietokoneilla. Olin tunnin alussa näyttänyt ihan lyhyesti, miten ohjelmassa piirretään, miten voi vaihtaa väriä ja täyttää isompia alueita sangolla. Kaiken muut ekaluokkalaiset oppivat tutkimalla ja kokeilemalla.

 

Oppituntia oli ehkä vartti jäljellä, kun ensimmäiset parit ilmoittivat satumetsän olevan valmis. Avasin heille sitten siihen MollaABC:n ja kehoitin harjoittelemaan ensin tämän viikon kirjainta S. Sen jälkeen sai vapaasti tehdä mitä vain kirjaimia. 

 

Jotkut jatkoivat satumetsän muokkaamista aivan välitunnin alkuun saakka. On hyvä, että opettajalla on "takataskussa" aina jotain, mitä nopeimmat voivat tehdä loppuajan. Tällä hetkellä MollaABC toimii siinä roolissa.

Kyyditysten vuoksi (Linja-autoyhtiö lopetti vuoroja yllättäen sen jälkeen, kun lukujärjestykset oli jo tehty.) kouluun tunnin liian aikaisin tuleva oma neljäsluokkalaiseni toimi taas omasta halustaan mahtavana apuopettajana tunnilla.

Tässä on sitten tämä tänään tehty s-video. Minäkin olen nyt videolla. Sekä nimeni Sari että nenälläni nököttävät uudet silmälasit kun alkavat sopivasti tämän päivän kirjaimella.

Saarella-peli ja uusi kirjainvideo!



Jälleen todella mainio keskiviikon aloitus ekaluokkalaisten tvt-tunnin myötä. Meillä on mahtavia ykkösiä!

 

Tämän viikon "kirjainoppilaat" Kiira ja Tuure lähtivät resurssiopettajamme Leenan kanssa kuvaamaan u-kirjaimella alkavia asioita. Me opettajat olimme tuoneet kotoamme mm. uimavarusteita ja löysin meiltä hienon uistimenkin. Myös lapset ideoivat itse hienosti.

 

 

Muiden kanssa aloimme pelata Saarella-peliä. Pelin luojat olivat viime lukuvuonna käsittääkseni alunperin arvelleet, että peli soveltuu suunnilleen kolmos-nelosista ylöspäin. Tämä oppitunti todisti jälleen tämän luulon vääräksi. Ykköset olivat todella taitavia!



 

Minä loin pelin. Olin jo etukäteen käynyt laittamassa jokaisen koneen näytölle Saarella-pelin pikakuvakkeen, jota klikkaamalla lapset saivat sen auki. Ennen koneille siirtymistä olin näyttänyt valkokankaalla mitä alussa pitää tehdä ja Suomen lipun valinta kielen mukaan sujui lennossa. Pelin numeroksi sattui joku sataluku, joten sen kanssa oltiin kieli keskellä suuta. Toinen toisiaan neuvoen kaikki ekaluokkalaiset saivat kuitenkin liityttyä peliin ja minä käynnistin sen.

 

Tässä vaiheessa kuvaajat saapuivat jo takaisin luokkaan. He katsoivat vähän kaihoisasti muiden pelaamista, mutta rauhoittuivat, kun kerroin meidän kyllä palaavan Saarelle myöhemminkin.

 

U-videon editointi alkoi. Nämä ykköset osasivat kirjoittaa hienosti sanat kuvien päälle. He myös, jälleen, oppivat ihan saman tien, miten editointi käytännössä sujuu. 

 

Saarella-pelissä kuukaudet etenivät. Ekaluokkalaiset, jotka siis pelasivat ensimmäistä kertaa ikinä, oppivat nopeasti oikeat toimenpiteet. He tarkkailivat ruoan määrää, hoksasivat, että puuta tai kiveä tarvitaan enemmän, kävivät koulussa jne. Minä pelasin oman pöytäni koneella omaa peliäni, jonka kuitenkin pyynnöstäni otti haltuunsa kyyditysten vuoksi luokassa ollut oma nelosluokkalaiseni. Hän toimi hienosti apulaisenani.

 

Osa pelasi yksin, osa pareittain. Koneita on 11, joista yksi oli siis tällä kertaa minun käytössäni. Monilla tvt-tunneilla silläkin koneella on joku oppilaista. Pareittain työskentely on monesti erittäin hyvä työtapa, enkä sen vuoksi osaa kauheasti harmitella, ettei laitteita ole enempää. 

Editointi eteni. Opettaja sai katsella ylpeänä, kun lapset kirjoittivat itsenäisesti.

 



Kun Saarella-peli päättyi kestettyään sen normaalin puolisen tuntia, kehoitin ykkösiä klikkaamaan näytöllä MollaABC-pelin kuvaketta ja harjoittelemaan lopputunnin ajan haluamiaan kirjaimia. Useimmat aloittivat tämän viikon kirjaimesta u.

 

Saamme kevääksi käyttöömme naapurikoulun kanssa yhteiset iPad minit, 12 kappaletta. Niillä tämänkin sovelluksen käyttäminen olisi mukavampaa. Mutta onnistuu se kirjainmuodon etsiminen myös hiirellä. 

Yhdessä työskentelevät ekaluokkalaiset auttoivat toisiaan esimerkillisesti.

 

 Ja tässä on nyt tämän viikon kirjainvideo: